Arkun kantaminen hautajaisissa

Arkun kantaminen – viimeinen saattaminen

Arkun kantaminen on yksi hautajaisten merkityksellisimmistä hetkistä. Se on konkreettinen tapa saattaa ihminen hänen viimeiselle matkalleen ja osoittaa kunnioitusta sekä vainajalle että hänen elämälleen. Usein tehtävä annetaan läheisille, mutta kantajina voi toimia myös muita luotettuja henkilöitä.

Arkun kantajia tarvitaan tilanteissa, joissa vainaja saatetaan hautaan tai arkku kannetaan siunauksen jälkeen kuljetusautoon tuhkausta varten.

Ketkä voivat toimia kantajina?

Arkkua kantaa tavallisesti kuusi henkilöä, jotta kantaminen on turvallista ja kuormitus jakautuu tasaisesti. Kantajiksi valitaan usein vainajan läheisiä, mutta sukupuolella ei ole merkitystä – tärkeämpää on kantokyky ja se, että tehtävä tuntuu itselle mahdolliselta.

Nykyisin hautajaiset ovat usein pienimuotoisempia, eikä kantajia aina löydy omasta lähipiiristä. Tällöin apua voidaan pyytää seurakunnalta tai muilta toimijoilta. Lohtu voi tarvittaessa auttaa järjestelyissä.

Pukeutuminen ja valmistautuminen

Kantajien pukeutuminen noudattaa hautajaisten yleistä etikettiä: hillittyä, siistiä ja tilanteeseen sopivaa. Yhdenmukainen asu – esimerkiksi tumma puku ja käsineet – tuo kantamiseen arvokkuutta ja helpottaa käytännön tekemistä. Käsineet ovat suositeltavat myös turvallisuuden vuoksi.

Ennen kantamista on hyvä sopia kantajien paikat ja järjestys, jotta tilanne etenee rauhallisesti ilman kiirettä. Päädyt ovat raskaimmat paikat ja ne varataan vahvimmille kantajille.

Miten kantaminen etenee?

Kantaminen tapahtuu ohjatusti ja rauhallisesti. Siunaustilaisuuden jälkeen kantajat kutsutaan arkun äärelle, ja ennen liikkeelle lähtöä pysähdytään usein hetkeksi hiljaisuuteen. Arkku kannetaan jalkopää edellä, ellei paikallisesti ole toisin sovittu.

Kantotekniikka ja käytännön ohjeet käydään läpi suntion tai hautauskuljettajan kanssa, eikä kantajien tarvitse osata asioita etukäteen. Tärkeintä on yhteinen rytmi ja rauhallinen eteneminen.

Arkkuhautaus ja tuhkaus – lyhyesti

• Arkkuhautaus: Arkku lasketaan hautaan kantoliinojen avulla. Liikkeet tehdään yhtäaikaisesti ja suntio ohjeistaa laskemissa.

• Tuhkaus: Arkku kannetaan usein kuljetusautoon. Kahvallista arkkua käytettäessä kantaminen tapahtuu ilman kantoliinoja, ja arkku asetetaan autoon jalkopää edellä.

Molemmissa tilanteissa kantaminen on osa yhteistä rituaalia, jossa ei ole kiirettä eikä vaatimusta täydellisyydestä – riittää, että ollaan läsnä.

Arkun kantaminen ei ole suoritus, vaan osa hyvästijättöä. Se voi tuntua raskaalta, mutta monelle se on myös lohdullinen ja merkityksellinen teko. Jos kantaminen tuntuu liian vaikealta, siitä on lupa kieltäytyä – arvokas saattaminen löytyy monin tavoin.